Postikortit ovat menneisyyden visuaalista kulttuuria, julkisen ja yksityisen kuvamaailman rajapintaa. Tänään meillä on uudet keinot lähetellä tosillemme kuvia ja kertoa visuaalisia tykkäämisiämme. Sata vuotta sitten postikortit ja kuvat olivat vaikuttava media, jota tarkastelemalla voi nähdä kulttuurisia virtauksia ja tunnelmia. Uskon, että olennaista menneisyyden tajuntaa pohtiessa olisi hahmottaa se, mikä nauratti ja mikä aiheutti hämmästystä. Ja ketkä olivat muukalaisia ja millaista oli suhtautuminen erilaisuuteen? Miten poliittisen korrektiuden käsite on muuttunut? Näytän, mikä suomalaista innosti, mikä aate paloi hänen rinnassaan! Erityistä iloa tuotti löytää Suomen historian "epätäydellisyyksiä", lipsahduksia, menneisyyden riehaantumisia ja eräänlaisia "historian hylkäämiä roskia".

Historiaa tutkiva kuvataiteilija voi työskennellä ilman sanoja ja kirjallisia lähteitä. Kuvat ovat hänelle avoimia ikkunoita menneisyyteen. Rakentamissani näkymissä on usein läsnä vaikeasti määriteltävää outoutta ja surrealistisia tunnelmia. Tunsin, että valokuvakollaasini raottivat näkymää suoraan vuosisadan alun ihmisen mieleen.

Menneisyys on silti tavoittamaton, kuin kaukainen ja outo toinen "maa"